Politiikka ja ihmiskuva

Hämeenlinna 9.8.2018 CNC-koneistaja Hanna Rokkanen.

Koska politiikan teko ei juuri koskaan ole asenteista irrallista päätöksentekoa, on väliä sillä, miten politiikantekijä maailmaa katsoo. Omasta ihmiskuvastani kertoo tämä lainaus.

– Ihmisen arvo ei liity mihinkään ulkoiseen, ei siihen, miten paljon joku tuottaa, ei siihen, miten joku pärjää tai suoriutuu. Minulle ihmisen arvo on jotain paljon, paljon syvempää.

Alkuperäinen Tekijä-lehden juttu löytyy täältä:
https://tekijalehti.fi/2018/09/12/kylmyyden-sijalle-arvostus/

Työttömyys ei hoidu rankaisemalla

Olin vuoden 2015 marraskuusta huhtikuun alkuun 2018 pääosin työttömänä työnhakijana, muutaman kuukauden pätkätöitä, koulutuskeikkoja ja lyhyttä työvoimapolittista metallitekniikan täydennyskoulutusta lukuunottamatta. Toimin koko sen ajan lukuisissa järjestöissä ja Teollisuusliiton hallituksessa, silti päällimmäisenä tuosta ajasta tulee mieleen tarpeettomuus, osattomuus, huoli toimeentulosta sekä voimia ja työnhakuun tarvittavaa energiaa syövä jäykkä byrokratia.
Aktiivisuuden osoittaminen täyttyy sillä, että että osaa käyttää te-toimiston henkilökunnallekin hankalia viraston omia ohjelmia. Aktiivisuuden osoittaminen taas vaikkapa pätkätöillä tai opisklemalla luvatta tai se, että käyttäjästä riippumattomista syistä ohjelmisto ei toimikaan, on nykylainsäädännön mukaan rangaistavaa toimintaa.

Tulevaisuudessa meidän tulee varmistaa, että työikäisellä on mahdollisuus joko tehdä palkkatyötä, josta saa elämiseen riittävää palkkaa, tai työttömyyden kohdatessa mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon ja samalla mahdollisuus kehittää osaamistaan ja itseään. Työrtömyysturvan ennakoitavuutta tulee lisätä niin, että tehdyt työpätkät voidaan sovitella jälkikäteen. Näin ihminen säilyttää tietyn tulotason, ongelmat eivät kasaannu ja lyhyenkin työn vastaanottamisesta tulee kannattavaa. Työttömyysturvaa alentamatomman ansion tasoa tulee korottaa.

Olin keväällä 2017 puhumassa ylen a-talkissa suunnitteilla olleesta työnhaun ilmoitusvelvollisuudesta ja ylipäänsä työnhaun ongelmista.

https://yle.fi/uutiset/3-9608419

AY-liikkeellä tulevaisuudessa vähintään yhtä suuri tehtävä kuin historiassa

Yksi tämän hetken megatrendeistä on epävarmuuden lisääntyminen. Se näkyy vahvasti myös työelämässä, ei vain globaalisti, vaan ihan yksittäisen suomalaisen työntekijänkin tasolla. Ja vaikka en itse ollenkaan pidä siitä suunnasta, johon suomalainen työnteko ollaan voimalla ajamassa, on meillä kuitenkin maailmanlaajuisesti kohtuullisen hyvä suoja. Tämä, sekä myös korkea tuottavuus, kulkevat käsikädessä työntekijöiden järjestäytymisoikeuden ja sopimusvapauden kanssa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus luo yhteiskuntarauhaa, siksi meidän kaikkien etu on ollut yhdessä sopimisen ja heikoimman suojaamisen kulttuuri, jossa ihmisiä ei ajettaisi niin ahtaalle, että kenenkään tarvitsisi avun puutteen vuoksi ryhtyä epätoivoisiin tekoihin.

Ammattiyhdistysliikkeen tulee löytää keinot tehdä laajempaa kansainvälistä yhteistyötä, sillä työnantajana yhä useammalla on jollain tasolla kansainvalinen työnantajayritys. Työntekijöiden yhtenäiset oikeudet vaikeuttavat työpaikkojen a tuotannon siirtelemistä aina uudestaan huonompien työehtojen piiriin.

Myös suomalainen työ jatkaa toisaalta pirstoutumistaan, toisaalta siirtymistä hyödyttämään ylikansallisia konserneja. Suomen tulee olla aloitteellinen vaadittaessa laajempaa työntekijän suojelua kasvottomilta markkinavoimilta. Ammattiyhdistysliikkeen tulee itse olla luovia uusiutuessaan ja myös kuunnella jäsenistöä siinä, mitä he liitoilta tulevaisuudessa toivovat.
Nykypäivän työelämä on tuotto-odotuksineen monille melko armoton. Tarvitaan yhteistyötä ja ay-liikkeen neuvotteluvoimaa, jotta ihminenkin otetaan huomioon muunakin kuin vain tuotannon kulueränä. Ammattiyhdistysliikkeellä on tänä päivänä enemmän työtä kuin aikoihin. Mutta vahvinkin liitto on vahva vain, jos sen takana on yhteinäinen joukkovoima. Se tarvitsee jokaista, joka haluaa säädyllisiä työehtoja kunnioitettavan myös tulevaisuudessa.

Janakkalan sanomat, aon 186 70 v juhlat

https://www.janakkalansanomat.fi/a/200562760

Vasen Kaista – verkkolehden juttu työelämän muutoksesta

Oikeus luottaa tulevaisuuteen

Oma elämäni on kulkenut 80-luvun nousukauden lapsesta 90-luvun lama-ajan nuoreksi, aikuistuessani 2000-luvulla maailman avautuessa. Nyt keski-ikäistyvänä koitan pysyä mukana taas uudessa murroksessa digitalisaation myötä muuttuneessa maailmassa.


Työssäni eri järjestöissä ja kunnallisissa organisaatioissa olen oppinut sen, miten asioita päätetään ja miten näihin päätöksiin voi olla mahdollista vaikuttaa. Vain yhteistyöllä ja pyrkimyksellä neuvotteluun voi rakentaa vakaata ja rauhallista yhteiskuntaa. Teen päätökseni nojaten työväenliikkeen arvomaailmaan ja omaan harkintaani siitä, mikä oikean tiedon valossa on parhaaksi edustamilleni ihmisille.


Näiden rakenteiden vaikutukset näen joka päivä omassa arjessani, esimerkiksi niin duunarina, kuin kouluikäisten yksinhuoltajana. Olen ollut opiskelijana eri elämänvaiheissa, työttömänä, pätkä- ja osa-aikatyössä sekä pidempään vakituisessa työsuhteessa. Näitä kaikki lapsiperheen äitinä. Osaankin arvioida päätöksentekoon vaikuttavia asioita monesta näkökulmasta.


Työ vie on suuren osan työssä käyvien ajasta. Tutkimusten mukaan työssä viihtyminen vaikuttaa paljon sekä ihmisen elämänlaatuun, että myös työn tuottavuuteen. Siihen sijoitettu raha tuleen moninkertaisena takasin. Myös kansanterveydelliset hyödyt ovat huomattavat. Siksi meidän tulee kaikilla tasoilla parantaa työelämää. Nykyhallituksen linja vaihtaa sopimuskulttuuri saneluun on kiristänyt välejä työmarkkinoilla. Jatkuvat lainsäädännölliset heikennykset työntekijän asemaan ovat lisänneet vain epävarmuutta.


Juuri nyt näen, että elämme hyvin ratkaisevia hetkiä. Annetaanko valta kasvottomalle taloudelle, vai suuntaammeko resurssit uuden,ihmistä palvelevan yhteiskunnan rakentamiseen.

Oma haluni on olla mukana rakentamassa Suomea, jossa kaikilla on oikeus lapsesta saakka kunnolliseen yleissivistykseen ja laajat jatko-opintomahdollisuudet.

Toimeentulon ennakoitavuus myös äkillisissä muutostilanteissa tulee turvata ilman liian raskasta byrokratiaa. Kaikilla tulee olla oikeus terveyden- ja sairaanhoitoon ja välttämättömiin lääkkeisiin. Hoidon saatavuus ei saa olla kiinni tulotasosta ja terveyskeskusmaksut tulisikin poistaa, vaikka se tietäisi pieniä veronkorotuksia.


Me kaikki tarvitsemme joskus toisten apua. Siksi tarvitaan yhteiskunta, jonka tuottamilla, yleisesti saatavilla palveluilla voimme tasata tuloerojen vaikutuksia ja varmistaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä ilman tarvitsemaamme turvaa.”