Oikeus luottaa tulevaisuuteen

Oma elämäni on kulkenut 80-luvun nousukauden lapsesta 90-luvun lama-ajan nuoreksi, aikuistuessani 2000-luvulla maailman avautuessa. Nyt keski-ikäistyvänä koitan pysyä mukana taas uudessa murroksessa digitalisaation myötä muuttuneessa maailmassa.


Työssäni eri järjestöissä ja kunnallisissa organisaatioissa olen oppinut sen, miten asioita päätetään ja miten näihin päätöksiin voi olla mahdollista vaikuttaa. Vain yhteistyöllä ja pyrkimyksellä neuvotteluun voi rakentaa vakaata ja rauhallista yhteiskuntaa. Teen päätökseni nojaten työväenliikkeen arvomaailmaan ja omaan harkintaani siitä, mikä oikean tiedon valossa on parhaaksi edustamilleni ihmisille.


Näiden rakenteiden vaikutukset näen joka päivä omassa arjessani, esimerkiksi niin duunarina, kuin kouluikäisten yksinhuoltajana. Olen ollut opiskelijana eri elämänvaiheissa, työttömänä, pätkä- ja osa-aikatyössä sekä pidempään vakituisessa työsuhteessa. Näitä kaikki lapsiperheen äitinä. Osaankin arvioida päätöksentekoon vaikuttavia asioita monesta näkökulmasta.


Työ vie on suuren osan työssä käyvien ajasta. Tutkimusten mukaan työssä viihtyminen vaikuttaa paljon sekä ihmisen elämänlaatuun, että myös työn tuottavuuteen. Siihen sijoitettu raha tuleen moninkertaisena takasin. Myös kansanterveydelliset hyödyt ovat huomattavat. Siksi meidän tulee kaikilla tasoilla parantaa työelämää. Nykyhallituksen linja vaihtaa sopimuskulttuuri saneluun on kiristänyt välejä työmarkkinoilla. Jatkuvat lainsäädännölliset heikennykset työntekijän asemaan ovat lisänneet vain epävarmuutta.


Juuri nyt näen, että elämme hyvin ratkaisevia hetkiä. Annetaanko valta kasvottomalle taloudelle, vai suuntaammeko resurssit uuden,ihmistä palvelevan yhteiskunnan rakentamiseen.

Oma haluni on olla mukana rakentamassa Suomea, jossa kaikilla on oikeus lapsesta saakka kunnolliseen yleissivistykseen ja laajat jatko-opintomahdollisuudet.

Toimeentulon ennakoitavuus myös äkillisissä muutostilanteissa tulee turvata ilman liian raskasta byrokratiaa. Kaikilla tulee olla oikeus terveyden- ja sairaanhoitoon ja välttämättömiin lääkkeisiin. Hoidon saatavuus ei saa olla kiinni tulotasosta ja terveyskeskusmaksut tulisikin poistaa, vaikka se tietäisi pieniä veronkorotuksia.


Me kaikki tarvitsemme joskus toisten apua. Siksi tarvitaan yhteiskunta, jonka tuottamilla, yleisesti saatavilla palveluilla voimme tasata tuloerojen vaikutuksia ja varmistaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä ilman tarvitsemaamme turvaa.”