Suomi tarvitsee ääntäsi

Uutisista saa kuulla, kuinka työllisyys jatkaa kasvuaan, työvoimasta on pulaa ja rahaa yhteiskunnassa on enemmän kuin koskaan. Kunnes suhdanne vaihtuu ja taantuma uhkaa. Minä asun ylijäämäruuan jakelupisteen naapurissa. Leipäjonoon eivät suhdannevaihtelut vaikuta, eikä jonokaan vuosien varrella ole lyhentynyt. Samalla pienituloiset äänestävät yhä vähemmän ja päätökset eivät enää ole kosketuksissa niiden arkeen, joihin ne eniten vaikuttavat.

Osa lapsista ei enää pääse syömään päiväkodissa, vaan pitää odottaa että kaverit ovat syöneet. Vanhukset ja sairaat koittavat sinnitellä ilman lääkkeitään, kun ei ole viittäkymppiä omavastuuseen. Pahimmillaan jo lääkkeitäkin rahoitetaan velkaneuvojien mukaan pikavipeillä, joita ei enää ole varaa maksaa takaisin ja köyhyys syvenee. Ammattikoulutus on romutettu, eivätkä nuoret pääse mukaan työelämään, kun emme tarjoa heille tarvitsemaansa opetusta.

Mihin tämä tästä äänestämällä muuttuu? Jos eduskunnassa olisi enemmän ihmisiä, jotka tietävät mitä on, kun omat voimat eivät riitä ja tarvitsee yhteiskunnan apua, ehkä ei luotaisi rakenteita, jotka itsessään jo syrjäyttävät.

Kun on pelännyt te-toimiston sähköistä palvelua, ettei sinne vaan ilmesty ruutua, joka tulee hyväksyä tiukoin aikarajoin, karenssin uhalla. Tai kun ensin iloitsee, että saa pienen työkeikan ja on seuraavat kuukaudet ilman muuta tuloa, kun virasto punnitsee oikeuttasi päivärahaan. Kun tietää, millainen häpeä ja nöyryytys on, kun rehellisyyttäsi epäillään ja sinua valvotaan herkeämättä, vain siksi ettet ole saanut työpaikkaa. Ei sitä koskaan unohda, miltä se ulkopuolisuus ja osattomuus tuntuu.
Yli kahden vuoden lähes yhtäjaksoisen työttömyyden kokeneena ja yksinhuoltajana kolmea lastani pienellä palkalla elättäessäni olen oppinut, minkälaisen työn takana on apu tämän päivän Suomessa. Jokainen kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä muiden tukea tarvitsee. Sitä tulee myös olla helposti tarjolla, ennen kuin ongelmat syvenevät. Avun ja koulutuksen sijaan työttömille tarjotaan leikkauksia ja kyttäämistä. Työssäolevilla teetetään Kikyn nimissä ilmaista lisätyötä, ja ihmiset uupuvat, kun eivät tule pienillä palkoilla ja silpputyöllä toimeen.
Juuri nyt ajattelen niin, että Suomi tarvitsee niiden ääntä, jotka yhteiskunnassa on hiljennetty. Hetkellä, kun jokainen meistä on oikeasti tasa-arvoinen. Meillä kaikilla on yksi ääni, eikä niitä saa lisää korkealla asemalla eikä omaisuudella. Ei jätetä tilaisuuttamme käyttämättä. Valitaan asioista päättämään myös sellaisia ihmisiä, jotka tietävät, miten poliittiset päätökset näkyvät ihmisten arjessa. Vain annetut äänet lasketaan! Päätätkö sinä omastasi itse, vai luovutatko sananvaltasi pois? Käy sinä antamassa äänesi ja näytä, millaisen Suomen sinä haluat tulevaisuudessa?